Kanin hoito ja ruokinta

Kanit ovat äärimmäisen suosittuja lemmikkejä ympäri maailmaa, eivätkä suotta.
Ne ovat hieman kuin pieniä koiria: fiksuja, persoonallisia, seurallisia, energisiä – ja tavattoman söpöjä!

Usein kani hankitaan perheen ainoaksi kaniksi, mutta luonnossa kanit elävät löyhissä yhteisöissä, eivät erakkoina. Mikäli harkitset kahden kanin hankkimista, paras vaihtoehto olisi naaras ja leikattu uros, jotka jo nuorena tutustetaan toisiinsa. Täysikasvuinen kani saattaa olla jo niin reviiritietoinen, että varsinkaan saman sukupuolen kanikaveria se ei välttämättä hyväksy omalle alueelleen lainkaan.

Kaneja on valtavasti erilaisia

On olemassa kymmeniä kanirotuja. Eri rotuiset kanit voivat lisääntyä keskenään, joten myös sekarotuisten risteytyskanien eroja ajatellessa valikoima on lähes loputon.

Kanirodut jaotellaan rotumääritelmien mukaan erilaisiin ryhmiin koon ja karvanlaadun mukaan. Esimerkiksi kääpiörotuiset kanit, kuten hermeliini, ovat painoltaan reippaasti alle kilon, kun taas jättikanit, kuten Belgianjätti, painavat jopa 9 kg, enemmänkin. Vaikka kokoja, värejä, turkinlaatuja ja korvien pituuksia on huikea määrä, on kaikkien kanien perushoito samanlaista.

Kanin elinikä on yleensä 6–9 vuotta, mutta oikeissa olosuhteissa kani voi elää yli 10-vuotiaaksi.

Lemmikkipupussa virtaa villikanin veri

Villikanit elävät suurissa yhteisöissä ja luovat oman reviirinsä, joka sopivissa olosuhteissa voi kooltaan olla reilusti yli 20 hehtaaria. Lemmikkikanissakin virtaavat villikanin vaistot, joten sekin muodostaa oman reviirinsä. Lemmikkikanin reviirinä voi olla kanille varattu aitaus tai huone, tai vaikka koko koti – tämä riippuu kanin omistajan mahdollisuuksista tarjota kanilleen tilaa.

Reviirinsä villikanit merkitsevät hajurauhasten, virtsan ja papanoiden avulla.
Jos näet kanisi hieraisevan leukaansa tuolin jalkaan, on se nimenomaan reviirin merkkausta, sillä kanin alaleuassa on hajurauhaset, joiden avulla se voi merkitä yksittäisiä paikkoja ja esineitä.
Erityisesti parittelukauden aikaan, mutta muulloinkin, leikkaamattomat viriilit kanimiehet saattavat innostua suihkimaan virtsaa kohtuullisen korkeallekin. Lisäksi kani saattaa merkkailla omia rajojaan papanoiden avulla.
Merkkausinto on erittäin vaihtelevaa – toiset kanit ovat siinä turhankin aktiivisia, kun taas toiset eivät merkkaile lainkaan. Myös tuoksujen voimakkuus ja rauhasten koko vaihtelee yksilöllisesti. Onneksi kanien merkkaustuoksut ovat ihmiselle yleensä huomaamattomia, mutta jos vaikkapa uroskani merkkaa reviiriään etenkin virtsaamalla turhan innokkaasti, voi kastrointi kenties olla konsti sen miehisen mielen rauhoittamiseen.

Tunnelit ja kolot – onko ihanampaa?

Kanit rakastavat kaivamista! Luonnossa villikanit kaivavat tunneleita pesäkammioineen, joten myös lemmikkikanit toteuttavat villejä vaistojaan kaivamalla, tai ainakin yrittämällä kaivaa. Ne kuopsuttavat tomerasti mattoja ja lattiaa etujaloillaan, vaikkei laminaattilattiaan tunneleita tulekaan. Ihana olisikin, jos kanille voisi tarjota syvän, vaikkapa turpeella täytetyn kaivelulaatikon, jossa se saisi aikaan muutakin kuin rytistyneen maton ja lattian rapinaa.

Koska tunnelit, kammiot ja pesät ovat kanille mieluisia ja luonnollisia, voi niille tarjota erilaisia putkia, katoksia, laatikoita ja mökkejä, joiden alla ja sisällä on kanista turvallista oleskella. Itse asiassa kanin pesämökin välttämättömyys on mainittu Suomen eläinsuojelulaissakin. Muistathan varmistaa, että tarjoamasi pesäpaikat ovat kanille turvallisia ja riittävän tukevia. Parhaita vaihtoehtoja ovat erilaiset kaneille tarkoitetut putket, mökit ja pesät, joita lemmikkimarkkinoilla on runsaasti.

Mikäli ulkoilutat kania pohjattomassa ulkoaitauksessa, on suuri vaara, että kani kaivaa itselleen tunnelin sieltä pois. Ulkoaitauksessa tulisikin olla verkkopohja, tai aitauksen reunat tulisi upottaa syvälle maahan. Aitauksessa on hyvä olla myös katto – kani on monien petolintujen, kettujen ja kissojen mielestä aivan liian houkutteleva saalis…
Aitauksessa tulee olla jatkuvasti heinää ja vettä, sekä katollinen mökki tai useampikin.

Puhutko kania?

Kaneillakin on oma kielensä, jota me ihmiset voimme oppia tulkitsemaan.
Muistatko Disneyn Rumpali-kanin, joka tömäytteli maata takajalallaan? Tämä lienee se tunnetuin kanin ele. Tömäytys voi kertoa kanin innostuneen jostain, mutta usein se on kanin tapa varoittaa koko yhteisöä vaikkapa petolinnun lähestymisestä tai muusta kania kauhistuttavasta asiasta.

Kaniyhteisössä kanit rauhoittavat toisiaan ja vahvistavat keskinäisiä suhteitaan nuolemalla toistensa turkkeja. Jos kani tekee tätä sinulle, ole iloinen: kani pitää sinua osana yhteisöään.
Kani saattaa töniä sinua kuonollaan saadakseen huomiota tai vaikkapa herkkupalan. Toisaalta se voi myös tarkoittaa, että kani haluaa pois sylistäsi – tämän eleen tulkinta riippuu hieman tilanteesta.

Sivuloikat, korkeat pomput ja päätön säntäily kertovat kanisi olevan aivan erityisen hilpeällä tuulella. Kun pienen kanin sielu on täynnä virtaa ja riemua, ei vain voi olla yhdessä paikassa!

Kani osaa myös osoittaa mieltään. Jos se huitoo sinua etutassuillaan kuin nyrkkeilijä ja jopa murisee, se käskee sinut erittäin voimakkaasti peräytymään välittömästi. Paras onkin, sillä arka tai vaikkapa poikasiaan puolustava kani saattaa ahdistettuna jopa purra. Tyypillisesti näin aggressiivinen käytös selittyy erikoisella tilanteella – luonnostaan kani ei ole aggressiivinen eläin. Kenties kanisi on tavattoman arka ja vaatii vain aikaa, rakkautta ja kärsivällisyyttä? On myös hyvä tarkistaa, ettei sillä ole kipuja, joita et ole aiemmin huomannut.

Kun kani on levollisin mielin ja kokee olevansa turvassa, se voi pyörähtää lekottelemaan kyljelleen tai jopa selälleen. Vatsan paljastaminen kertoo suuresta luottamuksesta. Jos vielä samaan aikaan kuulet kanisi raksuttavan tyytyväisenä hampaitaan, on sillä erityisen autuas olo.

Kanin käytökseen mahtuu paljon muitakin eleitä ja ääniä – opit kyllä lukemaan oman kanisi small talkia, kun puuhastelet sen kanssa päivittäin.

Häkki, aitaus vai täydellinen vapaus?

Kani on aktiivinen ja utelias otus. Itse asiassa liikkuminen on tärkeää sen ruoansulatuksellekin: liian passiivinen oleskelu aiheuttaa kanille ummetusta.
Näin touhukkaan ja persoonallisen eläimen jatkuva häkissä pitäminen aikaansaa masentuneen ja turhautuneen pupun. Pidä siis kaniasi mahdollisimman paljon joka päivä vapaana. Koko taloa sen ei tarvitse asuttaa, mutta olisi hienoa rajata sille huoneen tai kahden verran turvallista tilaa touhuta.
Häkki tai aitaus on usein kuitenkin tarpeen – siellä kanin on turvallista olla silloin, kun muu perhe on töissä tai koulussa. Sinne on myös loogisinta sijoittaa kanin juomapullo, ruokakupit, pesämökki, heinät ja vessa-astia. Pesämökkejä voi toki sijoitella huoneistoon muuallekin – vaihtelu on mukavaa.
Kooltaan häkin tai aitauksen tulee 2–3 kiloiselle kanille olla 120 x 50 cm ja 3–4 kiloiselle kanille 140 x 50 cm. Jättiroduille vielä isompi. Liian isoa tilaa et voi kanillesi tarjota.

Kanin varusteet

Kanille voi hankkia kaikenlaista kivaa aina riippumatosta kanin leluihin, mutta ainakin nämä perusasiat tulisi kanille tarjota: juomapullo, ruokakuppi, heinäteline, pesäkoppi ja kuivikkeet tai räsymattoja pitopaikan pohjalle.
Kani on luonnostaan siisti eläin, se oppii hyvinkin tekemään tarpeensa sille varattuun astiaan. Kissojen avonaiset WC-laatikot ovat kanikansan suosiossa. Kuivikkeena vessassa toimii vaikkapa Cunipicin paperipelletti – kokeilemalla löydät juuri sen parhaan.

Millainen on kanille turvallinen koti?

Uteliaisuus saa kanit tutkiskelemaan ympäristöään maistelemalla kaikenlaista vastaantulevaa. Kenties sähköjohto on mukavan rapsakka oksa? Tai voisiko tuosta huonekasvista saada välipalan? On siis syytä tarkistaa, ettei kanin ulottuvilla ole mitään sille vatsanpuruja aiheuttavaa.
Erilaisia kanin terveydelle haitallisia tai vaarallisia asioita ovat myös esimerkiksi karkaamaan houkuttelevat avonaiset ulko-ovet, vilustumista aiheuttava veto, hyönteismyrkyt, sekä sellaiset lemmikit jotka voivat vahingoittaa kania. Myös liiallinen kuumuus tai ilmankosteus ovat pahasta. Rakettitiedettä sopivien olosuhteiden luominen ei kuitenkaan ole – maalaisjärki ja ennakointi ovat avainasemassa.

Mitä kani syö?

Kanin ruokaympyrä: 70% heinää, 20% täysravintoa, 8% tuoreruokaa, 2% herkkuja.
Optimaalisia arvoja kanin ruokinnassa:

• Kalsium 0,6-1%
• Fosfori 0,4-0,8%
• Kalsium:fosfori-suhde 2:1
• Rasvaa 1-4 %
• Kuitua vähintään 16%
• Proteiinit eli valkuaisaineet 12-16%

70% heinää

Kani on heinänsyöjä, joten heinä on sen pääruoka. Tutkimusten mukaan kani ruokailee yli 80 kertaa päivässä, ja jotta sen ruoansulatus toimisi normaalisti tulee kanilla olla saatavillaan kuivaheinää jatkuvasti. Yleisimmin kuivaheinällä tarkoitetaan timoteiheinäpohjaista heinää, joka voi koostumukseltaan olla esimerkiksi paksukortista heinää kesän ensimmäisestä sadosta, tai lehtevämpää heinää syyssadosta. Kuivaheinä voi olla pelkkää timoteiheinää, ruohoista niittyheinää tai näiden lisäksi villikasveja, yrttejä, kukkia tai lehtiä sisältävä sekoitus. Maukas ja laadukas vaihtoehto on alppiheinä. Cunipic-sarjasta löydät Pyreneitten puhtailta vuoristoniityiltä tuotetut Naturaliss-alppiheinät, jotka sisältävät yli 45 erilaista heinälajia.

Olipa heinä minkälaista vain, on pääasia, että se on hyvälaatuista, pölytöntä, homeetonta ja maistuvaa.

20% täysravintoa

Kanin täysravintoja on runsaasti erilaisia. Suositeltavimpia ovat viljattomat vaihtoehdot, joiden ravintosisältö vastaa yllä esitettyjä optimaalisia arvoja kanin ruokinnassa.
Täysravinto voi olla pelletiksi puristettua, tai se voi olla sekoitus erilaisia kasvisperäisiä ainesosia. Molemmat käyvät, tai ruokia voi sekoittaa keskenäänkin.
Suosittelemme lämpimästi maailmalla arvostettua Cunipic-sarjaa, jossa kanin ruokinnalliset vaatimukset on huomioitu aivan erityisen hyvin.
Mainittakoon vielä, että perinteiset siemensekoitukset eivät ole kanin ruokaa. Niissä on turhan paljon rasvaa, lisäksi suuret viljamäärät nostavat fosforin määrän korkeaksi ja sekoittavat kalsium-fosforisuhdetta. Liiallinen fosforin määrä ruokavaliossa estää kalsiumin imeytymistä elimistössä. Varsinkin purentavikaisten kanien kohdalla tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota.

8% tuoreruokaa

Tuoreruoka on osa kanin ruokavaliota, mutta määrällisesti olisi suositeltavaa pitää se noin kourallisena päivän aikana kania kohden. Suuret tuoreruokamäärät vähentävät heinän ja muun terveellisen syömistä ja näin ollen ravinnosta saatavat ravintoainemäärät jäävät pienemmiksi.
Osa kaneista ei siedä tuoretta ollenkaan, vaan saavat vatsansa pienestäkin määrästä sekaisin. Jokainen kani tulee totuttaa tuoreruokaan hiljalleen. Jos löysä uloste on selvästi tuoreruuan aiheuttamaa, voi sen suosiolla jättää pois kanin ruokinnasta ja korvata tuoreen kuivatuilla vihanneksilla ja kasviksilla. Sipulikasveja, sitrushedelmiä, perunaa tai raparperia ei tulisi syöttää.
Tuoreruoka tarjotaan huoneenlämpöisenä ja nahistuneet ruuat kerätään päivittäin pois.

2% herkkuja

Kanin herkkuna voit tarjota lukuisia erilaisia vaihtehtoja, joita lemmikkimarkkinoilla on tarjolla runsaasti. Kivoja vaihtoehtoja ovat Cunipicin maukkaat vaihtoehdot!

Vesi

Vettä tulee olla kanin saatavilla jatkuvasti ja sen on oltava tuoretta ja puhdasta. Parhaimpana vesi pysyy juomapullosta tarjottuna.

Kuidut ja kani

Kuidut ovat tärkeitä kanille. Kanilla on suuri ja ”laiska” suolisto, josta puuttuu lähes kokonaan lihaksisto ruokamassan kuljettamiseen suolistossa eteenpäin. Kuivaheinässä on runsaasti pitkiä kuituja, jotka auttavat tässä. Kuidut kuljettavat ruokamassaa suolistossa eteenpäin ja pitävät ruoansulatuksen käynnissä.

Kuidun liian alhainen määrä ruokavaliossa aiheuttaa ruokamassan liikkeen hidastumisen suolessa. Seurauksena voi olla ummetusta ja kaasun aiheuttamia vatsakipuja. Myös yhtenäisiksi klimpeiksi kerääntyneet, normaalia löysemmät papanat voivat kieliä kuidun puutteesta.

Pitkien kuitujen lisäksi kasvinsyöjät tarvitsevat lyhyitä kuituja, jotka ohjautuvat umpisuoleen. Umpisuolessa ravinteita varastoituu ulosteeseen. Kasvinsyöjät syövät näitä niin sanottuja umpisuolipapanoita / yöpapanoita saadakseen tärkeät ravinteet uudelleen käyttöön - on siis täysin normaalia, että kani välillä syö omia papanoitaan.

Hampaat kunnossa

Jatkuvasti kasvavat hampaat tarvitsevat jatkuvasti työtä pysyäkseen kunnossa. Kuivaheinää syödessään kani liikuttaa leukojaan tavalla, joka kuluttaa sen hampaita ihanteelliseen tapaan. Kovaa purtavaa voi kanille tarjota usein; lehtipuun oksia useammin, kuivattuja leipiä harvemmin (ne sisältävät suuret määrät viljoja, usein myös suolaa). Tärkein tuki hampaiden kasvun hillitsemisessä on kuitenkin heinä.

Muuta kanin hoidosta

• Kynsienleikkaus tehdään tarvittaessa, useimmiten n. 3-4 viikon välein. Parhaiten kynsien leikkaus onnistuu kissoille ja jyrsijöille tarkoitetuilla kynsisaksilla.
• Harjaaminen saattaa olla tarpeen varsinkin karvanlähtöaikaan, mutta monet kanit nauttivat harjaamisesta muulloinkin. Pitkäturkkiset rodut vaativat säännöllistä turkinhoitoa. Angorakanit myös keritään säännöllisin väliajoin.
• Korvien putsaus tehdään tarvittaessa. Mikäli korvakäytävissä on paljon vaikkua ja korvat haisevat pahalle, on eläinlääkärin apu on tarpeen.

Lisääntyminen

Kanin lisäännyttäminen on syytä tehdä vain harkitusti ja sillä varmuudella, että jokaiselle pikkupupulle löytyy aikanaan oma koti.
Mikäli naaras- ja uroskani ovat jatkuvasti samassa tilassa astuu uros naaraan välittömästi poikasten syntymisen jälkeen uudelleen, joka on emokanille tavattoman rankkaa. Vastuullisinta onkin steriloida joko molemmat tai ainakin uros, jotta jatkuvilta poikueilta vältytään.

Kanilla ei ole säännöllistä kiimakiertoa, vaan se voi tulla kantavaksi milloin vain, jopa jo heti synnytyksen jälkeen.
Kani tulee sukukypsäksi hyvin nuorena, jo muutaman kuukauden iässä. Ensiastutus kannattaa kuitenkin rodusta riippuen tehdä vasta, kun naaraan ikä lähentelee vuotta, ja uroskin on jo yli seitsenkuinen.
Kantoaika on noin 30 vuorokautta, jonka jälkeen naaras synnyttää rodusta riippuen 1-8 sokeaa ja avutonta poikasta. Pienemmät rodut tekevät tyypillisesti isompia poikueita, kuin suuret.
Naaras tekee karvoista ja heinistä pesän, jonka kätköihin se synnyttää poikueensa.
Poikasten vieroitusikä alkaa noin 6-viikkoisina, eli silloin ne erotetaan emostaan ja siirretään omin tiloihinsa oppimaan isoksi kaniksi kasvamista. Uusiin koteihinsa pikkupuput voivat muuttaa kun ne ovat 8-viikkoisia.

Mukavia hetkiä kanien kanssa!